jatkuu…

elikkä let´s go:

Ennen harjoitteluleiriä

Harjoitusleiri alkaa aina valmistautumisesta. Sinun on luotava vapaata tilaa 1-3 viikon poissaololle. Suunnittelutaiteilijat aloittavat ajoissa ja järjestävät postin, lapset, kukat, lemmikit, työt sekä pakkaamisen niin, että kaikki sujuu mutkattomasti. Kaoottinen hosuri tekee kaiken viime hetkellä.

Ei ole väliä kuinka sen teet, tärkeintä on, ettei stressiä pääse syntymään. Stressi tappaa suorituskykyä ja tekee meistä alttiimpia infektioille. Tyypillinen esimerkki on mennä lentokoneeseen täysin stressaantuneena ja seuraavana aamuna herätä kurkkukipeään harjoitusleirillä! Normaalisti syytetään siitä heti lentokoneen ilmastointia ja yskiviä kanssamatkustajia mutta monesti urhelijat ovat jo ennen koneeseen nousemista heikentäneet oma vastustuskykyä.

Mitä kauemmin matkustat harjoitusleirille, sitä levänneenä sinun kannattaa aloittaa matka. Lentäminen ei ole koskaan rentoutumista keholle. Lentokoneessa on ilmanpaine, joka vastaa noin 2200 metrin korkeutta. Se saa kehon tekemään kovaa työtä välittömästi. Lepopäivä tai jopa palauttava viikko ennen harjoitusleiriä ei ole koskaan vahingoittanut ketään, päin vastoin!

Vielä yksi sana: ole realisti! Etelässäkin voi sataa! Loppujen lopuksi on paljon miellyttävämpää harjoitella + 15 °: ssa sateessa kuin  0 °: ssa. räntäsateessa kotona. Esimerkiksi pyörän lokasuojat ja hyvä sadetakki ovat pelastaneet monta sateista harjoittelukertaa.

Paikan päällä

Tärkeintä paikan päällä on että sinulla on suunnitelma!

Mitä haluan saavuttaa tällä harjoitusleirillä? Parantaa uintitekniikkaa, kerätä kilometrejä pyörällä? Parantaa peruskuntoa? Valmistaudutko Ironmaniin? Mahdollisuudet ovat lähes rajattomat.

Yleensä yhden tai kahden viikon harjoitusleiri ei voi koskaan korvata huonoa talviharjoittelua. Toisaalta ei edes muutaman viikon harjoitusleireillä ei ole suurta vaikutusta neljän kuukauden kuluttua järjestettävään kilpailuun. Jos yrität harjoitella niin paljon kuin mahdollista harjoitusleirilläsi vain siksi, että sinulla on aikaa, se on yleensä haitallista. Vammat, infektiot ja motivaatioongelmat jälkeenpäin ovat normaaleja seurauksia. Kultainen sääntö on: 10 % vähemmän on aina parempi kuin 1 % liikaa.

Jos ajattelet harjoitusleirin jälkeen: Olisin voinut harjoitella vähän enemmän ja vähän kovemmin, olet varmasti harjoitellut täsmälleen oikein.

Harjoittelusta palautumisessa uni on tärkeintä. Jos haluat aloittaa harjoittelun klo 7, sinun tulee olla sängyssä viimeistään klo 21 mennessä. Jos pääset nukkumaan myöhemmin, aloita harjoittelu myöhemmin! Päiväunet kahden istunnon välillä tekee aina ihmeitä!

Vaikeaa voi olla myös oikean tasapainon löytäminen syömisen ja harjoittelun välillä. Jos syöt 6000 kcal joka päivä, mutta poltat „vain“ 5000, lihot kahden viikon harjoitteluleirillä teoriassa lähes 3 kg. (Yhdessä kilossa puhdasta rasvaa on 9000 kcal, mutta 1 kg:ssa ihmisrasvaa on myös vettä, joten lasketaan että ihmisen rasvakilo sisältää noin 5000 kcal). Suositukseni on: Syö melko normaalisti, mutta pidä aina tarpeeksi energiaa mukanasi treeneissä! Näin opit syömään/sulattamaan ruan harjoittelun aikana ja pystyt ylläpitämään haluttua vauhtia harjoituksessa.

Kun olet harjoitusleirillä yksin, se on helppoa, sinun tarvitsee vain harjoitella!

Jos harjoittelet ryhmän kanssa tai jos harjoittelet jossain missä on monia ryhmiä/ihmisiä, taikasana on: Kunnioitus.

Ravintolassa kysyisit ensin, voitko istua pöydän ääreen, jossa jotkut jo istuvat. Jos olet pyöräilemässä ja joku ryhmä ohitta sinut niin vähin mitä voit urheilijana tehdä on kysyä jos saat polkea mukana. Jos ryhmä viestittää sinulle että aja edestä, vasta silloin saat mennä keulaan ajamaan muuten sinun on pysyttävä siististi peesissä.

Harjoitteluleireillä voi olla esimerkiksi äärimmäisen ärsyttävää, jos haluaa ajaa harjoituksessa kovaa tasaista vauhtia ja ja aina joku tulee takaa rikkomaan kuvioita.

Sama pätee tietysti uimiseen. Se, että joku ui jatkuvasti peesissä ja kosketta jaklojasi kun itse yrität uida jonkun kovan sarjan ärsyttää. Pieni kysymys: Mitä sinä uit, voinko/saanko uida kanssasi ja asia on yleensä jo hienosti hoidettu.

Valtava aihe varsinkin aloittelijoille, mutta valitettavasti myös muutamille vanhoille „konkareille“ on jatkuva kyseleminen: Mitä teit tänään? Kuinka pitkälle pyöräilit, juoksit? Mikä oli keskinopeus jne. Tälle selvälle mielenterveyshäiriölle on ominaista, että kysyjät eivät juuri koskaan ole kiinnostuneita kuulemaan vastauksia ennen kuin he alkavat puhua omista saavutuksistaan.

Olemme kaikki erilaisia ja jos joku siitä nauttii ja sitä mielellään kuntelee, niin miksipä ei, mutta kannattaa muistaa, että kyseessä on harjoitusleiri, ei „kilpailuleiri“.

Yksi suurimmista „henkisistä“ virheistä, jonka voit tehdä urheilijana harjoittelussa ja eteenkin harjoitteluleirillä, on omien saavutustesi kehuminen. Tämä kuuluu valitettavasti harjoitteluleirin arkeen:  Äänekkäitä harjoittelumaailmanmestareita, jotka kertovat kuinka paljon he ovat harjoitelleet ja kuinka hyvässä kunnossa ja miten nopeat he ovat. Harvoin, tosi harvoin samat kaverit ovat palkintokorokkeella.

Harjoitteluleireillä amatöörit harjoittelevat pääsääntöisesti aina liikaa ja liian kovaa.

Ellet ole ammattiurheilija (eikä silloinkaan), sinun ei pitäisi ottaa harjoittelua liian vakavasti.

Muutama viikko etelässä missä voit treenata, rentoutua harjoitusten välillä, syödä hyvin, voi olla todella mukavaa, ja niin se yleensä onkin. Mitä rennompi olet, mitä rennommin suhtaudut asiaan, sitä onnistuneempi ja parempi harjoitusleiristä tulee

Ja lopuksi: Viimeisen harjoituspäivän leirillä pitäisi olla taas helppo. Lentokoneeseen nouseminen kun  immuunijärjestelmä ei toimi optimaalisesti ei ole viisas asia! Riski sairastua olisi liian korkea!

Harjoitusleirin jälkeen on aika palautumiselle. Ilman palautumista kunto ei nouse ja pahimmassa tapauksessa ylikunto iskee.